BLOGI RSS



UUSIA ALKUJA

Elokuu ja viimeinen lomaviikko. Kesää on vielä jäljellä, mutta ajatus kääntyy väkisin alkavaan syksyyn. Haikeaa, mutta samalla kutkuttavaa. Helpottavaakin, kun tulee taas selkeä arki ja rutiinit. Teinit eivät enää nuku iltapäivään asti, eikä tarvitse pyörittää perheen ruokailurumbaa aamusta iltaan. Poikien kesätukat on jo leikattu ja valmistelen kuopusta alkavaan päiväkotiin. Juttelemme, miten siellä kannattaa toimia: -Mitä teet, jos tulee pissahätä? "Mä sanon niille tädeille, että on pissahätä." -Mitä teet sitten, kun pitää mennä nukkumaan? "Mä nukun." -No mitäs sitten, jos kaadut ja itkettää? "Menen äidin luokse." -Mutta jos äiti ei olekaan silloin paikalla? "Mä etsin äitiä… Mä kävelen kotiin!"   Kaikkea ei voi opettaa etukäteen. Eikä etukäteen voi tietää, miten kolmevuotias uuteen arkikuvioon reagoi. Se vähän ahdistaa.   Olen tilannut netistä...

Jatka lukemista



JÄLLEEN UUSI HELLEPÄIVÄ

  Jälleen uusi hellepäivä. Avoimesta parvekkeen ovesta käy vielä hetken aamun viileä ilmavirta, mutta pian on syytä sulkea ovi ja ikkunat, jotta yön aikana viilentynyt koti ei lämpene liikaa. On ihanaa, että helle on jatkunut näin pitkään. Siihen on ehtinyt ihan tottua: lämpimän kesäpäivän aamuna osaa jo ottaa rennosti ja tunnustella rauhassa, mitä tänään olisi mieluista tehdä. Ei tarvitse hermoilla loistosään valuvan hukkaan, jos ei heti lähde ulos ja tee jotain erityistä, jotain, mitä voi sitten kesän mentyä onnellisena muistella. Tämähän on kuin lapsuuden kesät, jolloin uimareissulta kotiin palatessa oli taas niin hiki, että olisi voinut saman tien palata takaisin rannalle. Toisaalta helle tuskastuttaa. Tulee huomaamattaan hakeutuneeksi varjoon ja istuneeksi penkille hengähtämään. Vaatteet liimautuvat ihoon. Kaipaa kesäsadetta ja sitä, että...

Jatka lukemista