Minulla oli lapsena ihana collegepusero. Se oli puoliksi mintunvihreä, puoliksi vaaleanpunainen - juuri niin vaahtokarkki kuin halusin. Näytin se päälläni niin onnelliselta, että moni aikuinen kehui puseroa. ”Se on uusi”, mainitsin aina, vielä silloinkin, kun puseron hihat paljastivat ranteeni ja sen kankaaseen oli ilmaantunut jokunen ikilika. Kiitos isosiskojen, sain melko harvoin varta vasten minulle ostettuja vaatteita. Sitten kun sellaisen sain, tuli siitä aivan erityinen. Minun puseroni!
Nykyään vaatteista ehtii kovin harvoin tulla rakkaita. Ostohetkellä ei arvaakaan, miten nopeasti t-paidan kaula-aukko venähtää lörpöksi ja farkkujen sisäsaumaan rispaantuu reikä. Tekokuituiset ja huonolaatuiset vaatteet muuttuvat hetkessä lumpuksi. Luin jostain, että muutaman vuosikymmenen kuluttua nykyaika tullaan muistamaan aikana, jolloin ihmisillä oli korkea elintaso mutta huonot vaatteet.
Tuntuu nurinkuriselta, että niin ulkonäkökeskeinen kuin nykyaika onkin, vaatteiden laatuun ei panosteta. Tunnetut brändit jyräävät ja alakoululaiset kyselevät toisiltaan, paljo sun outfit maksaa. Nelosluokkalaiseni kertoi vastanneensa kysymykseen jo monta kertaa nolla euroa. Nolla siksi, että hän on perinyt lähes kaikki vaatteensa serkuiltaan.
Olen lapseni vastaukseen niin tyytyväinen, etten viitsi huomauttaa, että vaikka meille vaatteet ovat ilmaisia, ne eivät ole sitä ympäristölle ja niiden valmistukseen osallistuneille ihmisille. Anniina Nurmi pohtii kirjassaan Rakastan ja vihaan vaatteita (2021) vastuullisen vaatteen määritelmää. Hänen mukaansa ”vastuullisin vaate on käytetty vaate”. Jos kuitenkin päätyy ostamaan uutta, olisi hyvä ostaa vaate, jonka valmistus on kuluttanut mahdollisimman vähän luonnonvaroja ja jonka valmistusprosessissa ei ole kohdeltu ketään kaltoin. (2021: 38–39.)
Ajattelen, että vaatteen ostoa kannattaa harkita tarkkaan. Jos ostaa niin kalliin vaatteen, että sen hinta kirpaisee, vaatteesta todennäköisesti huolehtii halpaa heräteostosta paremmin. On tärkeää tietää, miten kyseistä vaatetta huolletaan, niin että se säilyttää muotonsa ja materiaali kärsii pesussa mahdollisimman vähän. Kuten Nurmi muistuttaa, vastuullisen vaatteen ostaminen ei vielä riitä; meidän tulee arvostaa ja käyttää vaatetta mahdollisimman paljon (2021: 41). Rakastaisimmepa jokaista vaatettamme yhtä paljon kuin viisivuotias minä lempicollegeani.
Tiesitkö, että
• pellavan viljely kuluttaa puuvillaan verrattuna vain vähän vettä,
• pellavavaate on paitsi hengittävä ja viileä kesällä myös lämmin ja sähköistymätön talvella,
• pellavavaate hylkii likaa, mutta sen voi pestä 60 asteessa ja
• vaatteen käyttökertojen tuplaaminen vähentää sen hiilijalanjälkeä 49 prosenttia.
Venla Hartikainen
Aiheesta lisää teoksissa:
Kiuru, Jenna, Maria Manninen ja Johanna Valkola 2020: Huolla vaatteet, kengät, asusteet. Gummerus Kustannus Oy, Helsinki. Latvia: Jelgava Printing House.
Nurmi, Anniina 2021: Rakastan ja vihaan vaatteita. Kustantamo S&S, Helsinki. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Leave a comment